Vieläkin älykkäämpi kello

Haluaisin ostaa älykellon, mutta sopivaa mallia ei ole tarjolla. Työssäni Suomen Lähetysseurassa puhun usein eri tilanteissa onnellisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta, ilmastonmuutoksesta ja eriarvoisuudesta, tulevaisuudesta ja toivosta. Oulun hiippakunnan lähetysjuhlia vietetään Raahessa 4.-6.9. Myös siellä jatkamme näistä teemoista maailmanlaajan kirkon avarilla näköaloilla.

Luin hiljattain kirjaksi painettua keskustelua Yltäkylläisten pidot (2010). Kirjan keskeinen kysymys on, onko meillä yhä yhteinen kuva hyvästä tulevaisuudesta, jota kohti haluamme kulkea.

Hyvää tulevaisuutta on määritelty esimerkiksi YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoiteohjelmassa. Tavoitteina ovat muiden muassa nälän väheneminen, oikeudenmukaisuuden nousu ja ympäristön tilan koheneminen. Miksi uutisemme eivät ole täynnä tällaisia onnistumisia?

Tunnettu luontodokumentaristi David Attenborough viitoitti vuonna 2021 Glasgow’n ilmastokokouksen avajaisissa tulevaisuuden uutisia: ”Elinaikanani olen todistanut hirveää alamäkeä. Teidän elinaikananne voisitte – ja teidän pitäisi – todistaa upeaa toipumista.”

Luin hiljattain myös Liisa Kelttikangas-Järvisen kirjan Itsekkyyden aika – Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin. Kirja jättää kysymyksen, onko yhteisten tavoitteiden aika menetetty. Pystymmekö keskittymään yhteiseen hyvään?

Ehkä tarvitsisimme uuden älykellon. Nykyisten kellojen avulla voi keskittyä omaan itseen, tarkastella omia elintoimintojaan ja miten maailma vaikuttaa minuun itseeni. Kellojen mainoksissa on lupauksia oman hyvinvoinnin kasvusta. ”Sinä olet kaiken keskus”, kuten yksi tietokoneohjelma ilmoittaa.

Kristitty ihminen on kuitenkin haastettu jatkuvasti tarkastelemaan sitä, miten toimimme suhteessa toisiin ihmisiin ja luomakuntaan. Ehkä tarvitsisimme sellaisen kellon, joka ilmoittaisikin, miten minun tekoni vaikuttavat maailmaan, muihin ihmisiin ja luontoon. Se olisi kuin omantunnon ääni ranteessa, lisäten todellista hyvinvointia meille ja muille.