Kiitos ja kumarrus
Elettiin vuotta 2022 ja elokuuta. Lähdin tutustumaan seurakunnan nuorisotyöhön ja voi pojat, millainen matka tämä on ollut. Heti alusta asti oli selvää, kuinka helppoa työyhteisöön oli päästä mukaan. Siitä välittyi sellainen lämpö ja toisesta välittäminen. Ja jos sanonta nauru pidentää ikää pitää paikkansa, tulen elämään todella pitkän elämän. Siitä on kiittäminen työkavereita. Varsinkin leirityössä. Niitä vedet silmissä naurettuja iltoja ja välillä jopa yön puolelle kääntyneitä jään muistelemaan erityisellä lämmöllä. Rippileirit seurakunnan nuorisotyössä ovatkin vuoden suurin ponnistus. Onkin ollut hienoa olla mukana ja seurata miten rautaisella ammattitaidolla meillä Nivalassa nämä leirit viedään maaliin sieltä ensimmäisestä suunnittelu päivästä siihen kesän viimeiseen konfirmaatiomessuun.
Ja eihän rippikoulutyöstä voi puhua mainitsematta isosia. Joka vuosi on tullut mukaan mahtava joukko nuoria. Ja vuosi vuodelta mukaan lähtee aina vaan isompi porukka.
Tämäkin kertoo, että jotain olemme tehneet nuorisotyössä oikein. Voin ylpeänä katsoa taakse ja miettiä kaikkea mitä yhdessä olemme vuosien varrella saaneet aikaan.
Leirit ja tapahtumat, joihin yhdessä olemme luoneet luotettavan, turvallisen ja ilon kautta työskentelevän ryhmän nuorten ja lasten ympärille. iso kiitos kaikille isosille, joiden kanssa olen saanut työskennellä vuosien varrella.
Vaikka useasti päivät ovat menneet uutta suunnitellessa toimistolla on niitäkin päiviä ollut, että montaa eri juttua päivän aikana on saanut tehdä. jopa saman päivän aikana niin, että aamulla oltiin ihan pienten mukana kerhossa ja myöhemmin hopeaiänkerhossa hieman varttuneempien kanssa.
Tästä jälkimmäisestä on jäänyt eritysesti mieleen ihanien ihmisten tarinat pitkän elämän varrelta. Ja toivottavasti tulen kuulemaan niitä myös jatkossa, kun kylillä kohtaamme.
Vaikka työni päättyykin elokuun lopussa, tulee seurakunnan nuoristyö kulkemaan mukana sydämessäni ikuisesti.
Muistakaa: päivä ilman naurua on hukkaan heitetty.
