Aika säilyttää
Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään. Saarn. 3:1,6.
Nämä Saarnaajan sanat tulivat mieleeni, kun tyhjensin reilun vuoden jälkeen muuttamisesta yhden täyden repun. Tuo reppu oli täynnä rippikoulun opetusaineistoa. Jouduin miettimään, mitä niille teen.
Rippikoulun pitäminen on aina ollut mieluista, mutta rippikoulut taitavat olla kohdallani ohitse. Rippikoulu kulki elämässäni aina omasta rippikouluajasta lähtien. Sain olla isosena, harjoittelijana, nuorisotyönohjaajana, kesäteologina ja pappina monissa rippikouluissa. Niiden lukumäärää en ole laskenut, mutta enimmillään oli harjoittelijana neljän rippikoulun kesä ja pappina neljän rippikoulun vuosi.
Katekismuksesta ja muistiinpanoista aloitettiin, sitten tulivat oppikirjat, kalvoja ja monisteita. Myöhemmin siirryttiin PowerPoint -esityksiin. Käytettiin luovia menetelmiä monin tavoin. Ne ajat ovat nyt ohi. 50-vuotta rippikoulusta tapahtumaa ei kohdalleni osunut. Kävin leiririppikoulun Suolahdessa.
Oma rippikoulu oli merkkitapaus. Sen jälkeen jäimme seurakunnan nuorten porukoihin ja joukolla olimme nuorisotyönohjaajan ohjauksessa. Siitä alkoi kirkollinen urani. Ensimmäinen ”työ” oli pyhäkoulunopettajan tehtävä.
Kaikilla asioilla on oma aikansa. Tänä kesänä on ollut aika luopua monesta turhasta. Olen hävittänyt paljon kirjoja, silpunnut vanhoja asiakirjoja. Monta kertaa olen istunut ja ihmetellyt milloin mitäkin paperia ja miettinyt, kannattaako säilyttää. Muutaman vuosikymmenen kirjeet ja kortit saivat nekin poistua paperinkeräykseen.
En nyt sanoisi tätä kuolinsiivoukseksi, vaan enemmän ”anna nuorille tilaa”- selvittelyksi. Aika on säilyttää ja aika viskata menemään. Siinä on käytännöllistä viisautta. Liian paljon tavaran ja mammonan keskellä ahdistaa. Vain todella arvokas sai jäädä talteen tuleville sukupolville.
Minulla on alkanut aika ilman rippikoulureppua, joka on nyt tyhjä. Samalla olen koittanut muistaa, mikä elämässä on todella tärkeää. Ei tavara, ei omaisuus, vaan Jumalan armo syntistä kohtaan.
Se kaikki tiivistyy apostoliseen siunaukseen:
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen siunaava osallisuus, olkoon meidän kanssamme nyt, kaikkina elämämme päivinä ja aina iankaikkisuuteen saakka. Aamen.
