Lapsuusmuistoja
Huomenna on lasten oikeuksien päivä.
Lasten oikeuksista on sovittu kansainvälisesti jo kauan sitten.
Niistä voit lukea netistä,
mutta voin muutamia tähän kirjoittaa.
Lapsella on oikeus hyvään ja onnelliseen elämään, kasvuun ja suojeluun.
Jokainen lapsi on saman arvoinen.
Hänellä on oltava vapautta,
mutta myös turvalliset rajat.
Lapsella on oikeus perhesuhteisiin, leikkiin ja lepoon, koulutukseen ja terveyteen.
Lasta on suojeltava kaikelta hyväksikäytöltä…jne.
tärkeitä asioita sinne on paljon kirjattu.
Me kaikki olemme olleet joskus lapsia, jokaisen lapsuus on erilainen ja vähän samanlainenkin.
Oma lapsuus, verrattuna tähän nyky päivään oli vaatimattomampaa, mutta ihan hyvä lapsuus kuitenkin.
Asuin maalaistalossa ja vanhemmat olivat kotona töissä ja aina lähellä.
Se toi turvaa elämään.
Toinen mummula oli ihan vieressä ja siellä tuli piipahdettua harva se päivä.
Naapurustossa oli toinen lapsiperhe ja yhteisiä leikkejä riitti…niistä on jäänyt mukavia muistoja.
Olimme lähes saman ikäisiä,
leikittiin ulkona mm. piilosilla, ”kattokopilla”, pallopelejä ja rakenneltiin mm.risumajoja lähimetsässä ym.
Kesäisin käytiin uimassa läheisellä järvellä.
Hauskaa yhdessä oloa riitti.
Koulumatkat tehtiin myös porukalla, näin oli turvallista.
Vaikka matkaa oli koululle 3 km, se meni mukavasti,
kun oli monta kävelijää tai hiihtelijää t.pyöräilijää samaan aikaan.
Koulustakin sai uusia kavereita. Tykkäsin erityisesti uskonnosta, jännittävät raamatun kertomukset ovat jääneet mieleen,esim. Joosefin kertomus, kuinka hänen kateelliset isot veljet myivät hänet orjaksi,kun Joosef vei heille eväitä ja kertoi uniaan.. ja kuinka Jumala piti Joosefista huolta koko hänen elämänsä ajan.
Monet lasten virret tulivat tutuiksi myös ja muutkin laulut.
Piirrustus oli myös mukavaa.
Muistan kuinka koulussa pakkaspäivinä sai olla välitunnit sisällä, siihen aikaan oli kovia pakkas talvia ja lunta oli myös paljon, hypittiin koulumatkoilla ojiin ja kotonakin lunta kaivettiin ym.
Muistan miten kylmää oli, joskus tuntui että varpaat katkeaa, kun olivat niin jäässä.
Silloin ei ollut niin hyviä talvivaatteita kuin nykyään.
Mutta paleltumilta selvittiin kuitenkin.
Kotona oli monesti lämmin uuni odottamassa ja lämmintä rieskaa ja pullaa.
Vanhempien lapsuus oli ollut vielä kovempaa, sitä varjosti sota aika ja puutetta oli ollut monista asioista.
Vaatteet valmistettu kotona ihan alusta asti esim.pellavat viljelty,niistä valmistettu kankaat ja tehty kotona..kiertävä suutari on kiertänyt naputtelemassa kenkiä aikuisille ja lapsille ja joskus ei ole ollut edes kaikille kenkiä.
Sodan aikaan jopa paperikenkiä, näin muistan äidin kertoneen.
Silloin ei ollut puhelimia, eikä tv:tä, tietokoneista puhumattakaan.
Autotkin olivat harvinaisia.
Mutta silloin on kerrottu jännittäviä juttuja illan hämärissä ja on ollut monia hyviä asioita- jos sitä puutettakin.
Joulut olivat ihania aikoja pimeän talven keskellä, niin kuin nykyäänkin..silloin vain ei ollut sitä led- valojen paljoutta, kuin nyt.
Oli lumilyhtyjä ja puisia lyhtyjä ja aidot kynttilät, joulukuusessakin oli palavat kynttilät ja niistä oli vaaransa, moni tulipalokin varmasti sai alkunsa kynttilöistä.
Jouluissa on aina harras tunnelma, onhan Jeesus lapsen syntymä juhla.
Ennen vanhaan on menty hevoskyydillä ja ” kirkko reellä” kirkkoon.
Jos aika on ollut köyhempää, ja kaikki oli tehtävä käsin,niin silti on löytynyt yhteistä aikaa ja on kyläilty naapuri kylillä perheissä mm. hevosreen kyydillä.
Kiitollisella mielellä muistelen omaa lapsuuttani , kiitos äidille ja mummoille ja opettajille myös siitä,
että kerroitte näistä asioista, kerroitte Taivaan Isästä,Jeesuksesta ja opetitte ilta rukouksen, ne ovat tuoneet turvaa elämän aikana.
Lapsuus ja lapset ovat arvokkaita.
Omat lapset ja lastenlapset ovat rakkaita ja tärkeitä.
Lapsissa on tulevaisuus ja toivo.
Kerrotaan lapsille omasta lapsuudesta, nyt kun kehitys menee pikajunan vauhtia eteenpäin,ettei tahdo perässä pysyä..kerrotaan, miten ennen elettiin ja oltiin.
Koulu ajasta on jäänyt tuttu virsi mieleen…
” Tule kanssani Herra Jeesus,
tule siunaa päivän työ.
Tule illoin ja aamuin varhain,
tule vielä kun joutuu yö…
Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan,
sua ilman en saata olla,
pysy luonani ainiaan..”
Muistoissa näen jo hämärän koulun ikkunan, on lähdettävä kotimatkalle…